T'änään päätin erään asian.
Sen saman asian, jonka oon päättänyt jo liian monta kertaa aikasemminkin. .
Asian, jonka niin moni ihminen päättää joka päivä, moni sen kuitenkin pian myös unohtaa..
Asia, jonka tekemättä jättäminen on häirinnyt itseäni aivan liian paljon..
Asia, jolla ei välttämättä ole mitään merkitystä kenellekään muulle kuin itselleni.

Päätin, että on pakko laihtua.


Tällä kertaa oikeasti. Kerran olen jo siinäkin onnistunut, mutta heti kun elämä alkoi hieman hymyillä, päätin ottaa rennommin syömiseni suhteen... nyt kaduttaa. Jos olisin pitänyt itseni siinä kunnossa, mihin itseni kerran jo sain, olisin nyt niiiiiin kiitollinen itselleni. Mutta turha sitä on enää jossitella. Tänään tajusin, että en oikeasti ole enää mikään laiha.. Se, mitä joskus olin. Tällä hetkellä olen ehkä kaveriporukastani se pyörein, vaikka viime aikoihin asti olen ollut aina sieltä laihimmasta päästä..

Viimeinen niitti tähän päätökseeni oli kaverini laihdutuskuuri, ja hänen siinä onnistuminen.
Hän vain päätti ottaa itseään niskasta kiinni, ja nyt hän on laihtunut reilussa kuukaudessa jo viisi kiloa. Tuollaisia tuloksia minäkin haluaisin.. Viisi kiloakin riittäisi vallan mainiosti, kymmenen  kilon pudotus olisi jokseenkin täydellistä.

Yleisesti ottaen tilanteessani ei ole kai mitään vikaa. Tällä hetkellä painoindeksini on jotain 24 paikkeilla, eli normaalipainoinen sen mukaan olen..
Mutta silti, en tällä hetkellä pidä itsestäni. Vaikka painaisin 10 kiloa vähemmän kuin nyt, olisin siltikin normaalipainoinen..

Ikää minulla on 17 vuotta, käyn lukiota, harrastan 2x/vko suhteellisen raskasta liikuntaa. Minulla on poikaystävä, tarpeeksi ystäviä, kavereita ja muitakin sosiaalisia suhteita. Tulen perheeni kanssa hyvin toimeen, yleisesti ottaen pidän elämästäni. Ikuista rahapulaa kylläkin poden, mutta sen asian kanssa oppii nopeasti elämään, kun vaihtoehtoja ei oikein ole. Töihin en ole päässyt, mutta toivottavasti viimeistään ensi kesä tuo vaihtelua tällekkin osa-alueelle.. 

Muttaniin, itse asiaan. Tavoitteenani olisi siis laihtua vähintään 5 kg. Aikarajaa tavoitteelleni en ole vielä laittanut, mutta ensi kesään mennessä toivoisin sietäväni itseäni uimapuvussakin..
Sen verran annan itseni vielä laiskotella, että varsinaisesti aloitan projektini vuodenvaihteessa. Luulen kyllä, että tämän päivän syöpöttelyn jälkeen en jaksa edes jouluna kuluttaa miljoonamääriä suklaatakaan, joka olisi ihme sinänsä. Nomuttajoo. We'll see. Viimeistään siis 1.1.2008 aloitan projektini mitä suuremmalla todennäköisyydellä.
Tällä hetkellä syömiseni on lähinnä norsun luokkaa, liikkumiseni vastaa ehkä laiskiaista.
Lenkille ajattelin pyrkiä ainakin muutamana kerran viikossa, vatsat, selät ja punnerruksen voisin ottaa taas jokapäiväiseksi tavaksi.. Sitä kun se joskus muinoin oikeastikin oli.

Yksi suhteellisen suuri ongelma projektin onnistumisessa on varmaankin poikaystäväni.. Hän kun niin väittää pitävänsä minusta tälläisenä kun olen, ja alkaa heti valittaa, jos sanon yhdenkin negatiivisen sanan ulkonäöstäni.. Mutta pakko se on silti yrittää, en oikeasti enää jaksa katsella itseäni peilistä tämä näköisenä, vaikka hän jaksaisikin.

Ajattelin, että toivottavasti blogin pitäminen auttaisi minua pysymään tavoitteissani.. Tänne jos merkkaisin päivien kalori-ja liikuntamäärät, niin saattaisin saada jopa jonkinlaista ryhtiä tähänkin touhuun.. Ilman minkäänlaista kontrollia on todella vaikeaa pysyä päätöksissään, todettu on.

Nyt häviän jonnekin realitymaailman seikkailemaan, palailen heti kun iskee angsti syömisistä tai liikkumisen puutteesta.

wish me luck, haluan oikeesti onnistua tällä kertaa.

heihei!